OPPIKIRJA
PS SOSIAALIPSYKOLOGIA
OTAVA 2009
Alkusanat
Sosiaalipsykologiassa tarkastelun kohteena ovat päätelmät, joita teemme itsestämme, toisista ihmisistä ja tilanteista. Mikä saa meidät ajattelemaan jollain tietyllä tavalla jostain ryhmästä? Miten tulkitsemme toisen ihmisen puheet ja miksi? Näille ja monille muille kysymyksille sosiaalipsykologian tieteenala antaa vastauksia, joiden avulla voimme kehittää omaa ajatteluamme ja ymmärtää asioiden syy-seuraussuhteita aikaisempaa paremmin.
Jätän luvun 1 kokonaan käsittelemättä tässä postauksessa, mutta tulen käsittelemään luvuista 2-7 oman mielenkiinnon mukaan keskeisimpiä asioita.
* Nämä ovat sosiaalipsykologiassa keskeisiä tutkimuskohteita
* Nämä ovat sosiaalipsykologiassa keskeisiä tutkimuskohteita
Luku 2 Yksilö sosiaalisen maailmansa rakentajana
Minäkäsitys ja minuus
Aloitetaan tutustumalla keskeisiin sosiaalipsykologian käsitteisiin.
Kognitiivisessa sosiaalipsykoologiassa tiedon jäsentymistä kuvataan käsitteillä skeema ja skripti. Skeema on henkilön sisäinen todellisuutta kuvaava malli, joka on keskeisessä roolissa muun muassa siinä, mitä havaitsemme ympäriöstämme. Skripti eli tapahtumaskeema tarkoittaa jotain tapahtumasarjaa koskevaa käsitystä. Se kertoo, millaisia vaiheita johonkin tapahtumaan kuuluu ja missä järjestyksessä.
Minäkäsitys pohjautuu skeemoihin eli käsityksiin itsestä. Siitä, millaisena itseään pitää eri elämän osa-alueilla.
Henkilöskeema on käsitys siitä, miten erilaisissa rooleissa tulisi toimia. Joskus henkilöskeemat saattavat johtaa stereotypioihin eli yleistyksiin, joiden mukaan tietyn ryhmän jäsenet ovat samankaltaisia.
Minuus on kokemus itsestä eli minäkuva, joka syntyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Se on tilanteisiin sidottu ja muuttuva. Se on jotain, johon on vaikuttanut niin perimä, synnynnäinen temperamentti kuin lapsuuden kokemukset. Se on kokoelma muistoja, kokemus nykyhetkestä ja kuvitelma tulevaisuudesta.
Objektiminä on mielikuva itsestä muiden silmin. Subjektiminä taas syntyy välittömien aistimusten ja tuntemusten kautta. Muiden minuuden kykenee ymmärtämään, kun osaa ottaa oman itsensä ajattelun kohteeksi.
Roolinottaminen eli kyky asettua toisen asemaan helpottaa myös oman itsensä tarkastelua muiden silmin. Roolittamisen vaiheet:
1) "Kaikilla on sama näkökulma kuin itsellä" (3-6-vuotiaat)
2) "Toisillakin on oma näkökulmansa asioista" (5-9-vuotiaat)
3) Omia ajatuksia ja tunteita osataan katsoa myös toisen näkökulmasta (7-12-vuotiaat)
4) Kyetään ymmärtämään, miltä suhde toiseen näyttää ulkopuolisen silmin (10-15-vuotiaat)
5) Eri tilanteissa toimitaan erilaisten roolien ja rooliodotusten mukaan (12-vuotiaasta eteenpäin)
Sosiaalisen vertailun avulla ihmiset päättelevät, millaisia he ovat. Vertailu muihin vaikuttaa minäkäsitykseen ja tavoitteisiin.
Itsetunnolla tarkoitetaan minäkäsityksen myönteisyyttä. Tällöin itseä koskevat skeemat koostuvat pääosin myönteisistä minäkuvista. Myönteinen kuva itsestä muodostuu tavoitteiden ja onnistumisten suhteesta. Epärealistiset odotukset ja saavuttamattomat tavoitteet vaikuttavat kielteisesti itsetuntoon.
Minätietoisuudella tarkoitetaan tilanteesta toiseen vaihtelevaa tietoisuutta omasta itsestä ja minäkäsityksestä. Minätietoisuutta on kahta erilaista. Ihmiset voivat olla enemmän henkilökohtaisesti minätietoisia, jolloin huomio on omissa tuntemuksissa ja motiiveissa, tai julkisesti minätietoisia, jolloin henkilö seuraa enemmän tilannetta ja muiden tekemisiä. Julkinen minätietoisuus ilmenee itsensä valvomisena. Henkilö seuraa muiden ihmisten reaktioita ja pyrkii niiden perusteella ohjailemaan antamaansa vaikutelmaa.
1) "Kaikilla on sama näkökulma kuin itsellä" (3-6-vuotiaat)
2) "Toisillakin on oma näkökulmansa asioista" (5-9-vuotiaat)
3) Omia ajatuksia ja tunteita osataan katsoa myös toisen näkökulmasta (7-12-vuotiaat)
4) Kyetään ymmärtämään, miltä suhde toiseen näyttää ulkopuolisen silmin (10-15-vuotiaat)
5) Eri tilanteissa toimitaan erilaisten roolien ja rooliodotusten mukaan (12-vuotiaasta eteenpäin)
Sosiaalisen vertailun avulla ihmiset päättelevät, millaisia he ovat. Vertailu muihin vaikuttaa minäkäsitykseen ja tavoitteisiin.
Itsetunnolla tarkoitetaan minäkäsityksen myönteisyyttä. Tällöin itseä koskevat skeemat koostuvat pääosin myönteisistä minäkuvista. Myönteinen kuva itsestä muodostuu tavoitteiden ja onnistumisten suhteesta. Epärealistiset odotukset ja saavuttamattomat tavoitteet vaikuttavat kielteisesti itsetuntoon.
Minätietoisuudella tarkoitetaan tilanteesta toiseen vaihtelevaa tietoisuutta omasta itsestä ja minäkäsityksestä. Minätietoisuutta on kahta erilaista. Ihmiset voivat olla enemmän henkilökohtaisesti minätietoisia, jolloin huomio on omissa tuntemuksissa ja motiiveissa, tai julkisesti minätietoisia, jolloin henkilö seuraa enemmän tilannetta ja muiden tekemisiä. Julkinen minätietoisuus ilmenee itsensä valvomisena. Henkilö seuraa muiden ihmisten reaktioita ja pyrkii niiden perusteella ohjailemaan antamaansa vaikutelmaa.
Sosiaalinen havaitseminen
Ensivaikutelama toisesta ihmisestä tapahtuu monesti jo ilman keskustelua. Henkilön pukeutuminen ja olemus vaikuttavat alussa siihen mielikuvaan, joka ihmisestä ensitapaamisella muodostuu. Joskus tämä mielikuva pitää paikkansa, toisinaan taas toinen ihminen osoittautuu täysin toisenlaiseksi, mitä alussa oli olettanut.
Ihmisen persoonallisuuden piirteitä voidaan kuvata erilaisilla adjektiiveilla. Persoonallisuuden piirteet voidaan jaoitella keskeisiin piirteisiin, jotka vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisen kuvan henkilö antaa itsestään, ja perifeerisiin piirteisiin, joilla ei ole niin suurta vaikutusta siinä, millaisena henkilön persoonallisuus koetaan. Keskeisiä piirteitä ovat esimerkiksi lämmin ja kylmä. Perifeerisiä piirteitä teoreettinen ja käytännöllinen.
Yksilön henkilökohtaista käsitystä siitä, mitkä piirteet yleensä liittyvät yhteen ja mitkä sulkevat toisensa pois, kutsutaan implisiittiseksi persoonallissuteoriaksi. Sen mukaan henkilö luo aiemmin muodostuneen mielikuvan kautta vaikutelmaa toisesta henkilöstä saamiensa tietojen pohjalta. Tätä ilmiötä kutsutaan edellisyysvaikutukseksi.
Vuorovaikutuksessa syntyneet mielikuvat vaikuttavat siihen, miten toisia ihmisiä kohtaan käyttääydytään. Itsensä toteuttavalla ennusteella tarkoitetaan sosiaalisten uskomuksen muuttumista todeksi. Tällöin havaitsijan uskomukset saavat havaitsijan ja kohdehenkilön käyttäytymään odotuksia vastaavalla tavalla.
Ihmisen persoonallisuuden piirteitä voidaan kuvata erilaisilla adjektiiveilla. Persoonallisuuden piirteet voidaan jaoitella keskeisiin piirteisiin, jotka vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisen kuvan henkilö antaa itsestään, ja perifeerisiin piirteisiin, joilla ei ole niin suurta vaikutusta siinä, millaisena henkilön persoonallisuus koetaan. Keskeisiä piirteitä ovat esimerkiksi lämmin ja kylmä. Perifeerisiä piirteitä teoreettinen ja käytännöllinen.
Yksilön henkilökohtaista käsitystä siitä, mitkä piirteet yleensä liittyvät yhteen ja mitkä sulkevat toisensa pois, kutsutaan implisiittiseksi persoonallissuteoriaksi. Sen mukaan henkilö luo aiemmin muodostuneen mielikuvan kautta vaikutelmaa toisesta henkilöstä saamiensa tietojen pohjalta. Tätä ilmiötä kutsutaan edellisyysvaikutukseksi.
Vuorovaikutuksessa syntyneet mielikuvat vaikuttavat siihen, miten toisia ihmisiä kohtaan käyttääydytään. Itsensä toteuttavalla ennusteella tarkoitetaan sosiaalisten uskomuksen muuttumista todeksi. Tällöin havaitsijan uskomukset saavat havaitsijan ja kohdehenkilön käyttäytymään odotuksia vastaavalla tavalla.
 |
| Luomme kuvan toisesta ihmisestä jo ennen ensimmäistä keskustelua |
Attribuutiot
Tapahtumien, kokemusten ja toiminnan syitä kutsutaan attribuutioiksi. Teorioita siitä, miten ihmiset muodostavat selityksiä, kutsutaan attribuutioteorioiksi.
Ihmisellä on tarve luoda elämälleen kontrollia ja järjestystä, minkä vuoksi erilaiset attribuutiot ovat olemassa. Ilman attribuutioita ihminen saattaisi kokea, että hän ei voi vaikuttaa elämän sattumanvaraiseen kulkuun.
Fritz Heider jakaa atrribuutiot kahteen kaegoriaan:
1) Sisäiset - henkilön persoonallisiin ominaisuuksiin liittyviä
2) Ulkoiset - ymäpäristöön liittyviä
1) Sisäiset - henkilön persoonallisiin ominaisuuksiin liittyviä
2) Ulkoiset - ymäpäristöön liittyviä
Attribuutiovääristymät*
ESIMERKKI: Kun kaveri on ärtynyt, ajattelet sen olevan hänen ominaista. Jos itse taas olet ärtynyt, ajattelet todennäköisesti, että ärtymys johtuu jostain ympäristötekijästä.
Oman edun attribuutiovääristymä on itsetuntoa tukeva attribuutiovääristymä. Tällöin epäonnistumisen hetkellä syitä haetaan ulkoisista tekijöistä ja vastaavasti onnistumisen hetkellä ajatellaan syyn olevan sisäinen, itsestä johtuva.
Seuraavan teoria on kirjassa kerrottu niin hyvin, että lainaan kyseisen tekstin suoraan.
TEORIA liittyen attrbuutioihin, masennukseen ja itsetuntoon:
"Opitun avuttomuuden teoria sai alkunsa eläinkokeista. Muutama vuosikymmen sitten järjestettiin kokeita, joissa koirat laitettiin valjaisiin. Niille annettin sähköiskuja siten, että ne eivät voineet omalla toiminnallaan vaikuttaa niihin. Ne eivät voineet siis välttää sähköiskuja toimimalla jollakin tietyllä tavalla. Seuraavana päivänä ne laitettiin koppiin, jossa sähköiskun pystyi välttämään hyppäämällä matalan väliseinän yli. Suurin osa koeryhmän koirista ei oppinut enää välttämään sähköiskua, vaan ne olivat muuttuneet passiivisiksi. Näin ei käynyt vertailuryhmän koirille, joille ei ollut annettu aikaisemmin sähköiskuja. Ne oppivat sähköiskun välttämistempun nopeasti. Kun avuttomaksi oppineita koiria autettiin esteen yli, ne alkoivat pian ymmärtää, mistä oli kysymys. "
(PS sosiaalipsykologia, 40)
"Opitun avuttomuuden teoriaa on kehitetty attribuutioiden näkökulmasta. Silloin tärkeäksi tekijäksi masennuksen ja itsetunnon kannalta nousee se, miten kontroloimatonta tilannetta selitetään. Kontrolloimaton tilanne voisi olla vaikka sellainen, että seurustelukumppani jättää täysin yllättäen. Jos tilanne selitetään pysyvällä ("minun suhteeni epäonnistuvat aina") ja laaja-alaisella attribuutiolla ("kukaan ei välitä minusta"), omat vaikutusmahdollisuudet myö stulevaisuudessa näyttävät huonoilta ja kontrolloimattomilta ("tekemisilläni ei ole vaikutusta suhteissani"). Seuraa avuttomuuden tunteita ja masennusta ("ei ole mitään mieltä yrittääkään seurustella"). Jos lisäksi attribuutio on sisäinen, niin se alentaa itsetuntoa ("olen todella kurja ihminen")."
(PS sosiaalipsykologia, 40)
(PS sosiaalipsykologia, 40)
"Seurustelusuhteen katkeamista voisi selittää myös väliaikaisella ("minunkin suhteeni epäonnistuvat joskus"), tilannekohtaisilla ("hän ei välittänyt minusta tarpeeksi") ja ulkoisilla attribuutioilla ("olen siitä huolimatta rakastettava ihminen"). Tällöin masennukselta vältytään, itsetunto ei romahda ja uuden kumppanin löytämiseen suhtaudutaan toiveikkaasti ("löydän vielä ihmisen, jonka kanssa onnistun"). Attribuutioilla on siis suuri merkitys tunne-elämän kannalta. Itselle selitetään, miksi tuntuu pahalta. Usein selitykset ovat opittuja ja automaattisia, mutta toki niihin voi myös itse vaikuttaa."
(PS sosiaalipsykologia, 41)
Sosiaaliset representaatiot
Sosiaalisilla representaatioilla tarkoitetaan arjessa käytettyjä tapahtumien ja ilmiöiden tulkintoja, jotka opitaan oman kulttuurin sosiaalisessa vuorovikutuksessa. Käyttäytyykö siis joku toinen mielestäsi jollain tietyllä tavalla omien motiiviensa vai yhteiskunnan määrittelemien normien mukaan? Keskustelut eri asioiden ja ilmiöiden merkityksestä muokkaavat myös käsitystä itsestämme.
Uuden sosiaalisen representaation syntyminen tapahtuu alla olevan kuvan mukaisesti.
Sosiaalisen representaation tutkimuksissa pyritään selvittämään, kuinka yksilöt ymmärtävät, tulkitsevat ja muokkaavat uusia ja outoja ilmiöitä ja tuovat niitä osaksi jokapäiväistä elämäänsä ja uskomusjärjestelmäänsä.
Tästä esimerkkinä voisi toimia maailmalla levinyt korona vuodelta 2020. Sitä verrattiin Sars-virukseen ja ihmisillä oli monia erilaisia näkemyksiä taudin vaarallisuudesta ja siitä, kuinka siihen piti suhtautua. Taudin levitessä maailmalla ihmisten arkeen tuli osana muun muassa käsien ahkera peseminen, kasvomaskit ja erilaiset liikkumisrajoitukset.
Medialla on havaittu olevan paljon merkitystä, jopa enemmän kuin yksilöiden välisellä kanssakäymisellä, sosiaalisten representaatioiden muokkaajana.
Uuden sosiaalisen representaation syntyminen tapahtuu alla olevan kuvan mukaisesti.
Sosiaalisen representaation tutkimuksissa pyritään selvittämään, kuinka yksilöt ymmärtävät, tulkitsevat ja muokkaavat uusia ja outoja ilmiöitä ja tuovat niitä osaksi jokapäiväistä elämäänsä ja uskomusjärjestelmäänsä.
Tästä esimerkkinä voisi toimia maailmalla levinyt korona vuodelta 2020. Sitä verrattiin Sars-virukseen ja ihmisillä oli monia erilaisia näkemyksiä taudin vaarallisuudesta ja siitä, kuinka siihen piti suhtautua. Taudin levitessä maailmalla ihmisten arkeen tuli osana muun muassa käsien ahkera peseminen, kasvomaskit ja erilaiset liikkumisrajoitukset.
Medialla on havaittu olevan paljon merkitystä, jopa enemmän kuin yksilöiden välisellä kanssakäymisellä, sosiaalisten representaatioiden muokkaajana.
Asenteet*
Grodon Allport: Asenne on opittu taipumus ajatella, tuntea ja käyttäytyä erityisellä tavalla tiettyä kohdetta kohtaan.
Kognitiivisesta näkökulmasta asenne on arvolatautunut skeema. Asenne käsittää sekä tunteen, ajatuksen että toiminnan. Sosiaalipsykologiassa ollaankin tutkittu asenteen ja toiminnan välistä suhdetta. Kumpi aiheuttaa kumman vai vaikuttavatko molemmat toisiinsa?
Asenteiden tutkiminen:
1) Kyselylomakkeilla voidaan tutkia asenteita esimerkiksi käyttämällä Likertin skaalaa, joka on usein viisiportainen asteikko, jolla voidaan arvioida omaa mielipidettä jonkin väitteen suhteen (täysin samaa mieltä - täysin eri mieltä). Kyselylomakkeiden avulla voidaan saada arvokasta tietoa yleisestä suhtautumisesta jotain asiaa kohtaan. Tällaisella kvantitatiivisella eli määrällisellä tutkimuksella on kääntöpuolensa. Se ei nimittäin kerro asenteiden syitä.
2) Kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa esimerkiksi haastattelemalla voidaan saada syvällisempiä perusteluja sille, minkä vuoksi henkilö on asennoitunut jollain tietyllä tavalla jotain asiaa kohtaan.
Michael Billig: retorinen sosiaalipsykologia pohjautuu ajatukseen, että arkipäivämme on täynnä toisistaan poikkeavia näkökantoja ja jatkuvaa vuoropuhelua. Kun kiisteleviä näkökantoja punnitaan ja oma mielipide valitaan, asenne jäsentyy. Sosiaalisessa ympäristössä asenne saa merkityksensä. Keskusteltaessa toisen ihmisen kanssa omista mielipiteistä perustelut ovat keskeisessä roolissa, sillä juuri niiden avulla selitetään asenteen asiayhteyksiä ja taustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti